Cowen oli (todella!) tylsä paikka. Toisaalta varmasti ois ollu paljon kivempaa, jos ei ois satanu joka ainoo päivä niin, että joka kerta ku pisti nokan ulos veneestä ja lähti jonneki niin palatessaan oli litimärkä.
Ekana päivänä ei tehty mitään. Pelattiin Monopolya ja äiti kroisoili ja ajo meijät kaikki konkurssiin. Miina sano et sitä alko ihan pelottaa äitin julmuus.
 |
| Lounas ( jälkkärin kera) 6,5 puntaa. |
Tokana päivänä aateltiin että ” perkele ” ja lähetiin ulos. Mentiin lautan yli toiselle puolelle kaupunkia ja kierreltiin kauppoi pikkasen. Kaikki kaupat on vaan +50 vuotiaiden muotia, joten ei tullut mitään ostettuu. Cowen on kans purjehtioiden vallottama kaupunki, sen huomaa monista isoista satamista ja siitä, että joka toinen kaupoista oli venetarvikekauppa. Kaupungilla nälkä yllätti ja mentiin täysimmän näköseen perinteiseen Englantilaiseen ravintolaan. Tilattiin päivän suositukset kaikille mitkä olikin kuulotettuja vihanneksia lihan ja kastikkeen kans. Ihan ok oli, mutta huomaa kyllä ettei Englanti oo mitkään ruokamaa. Ruokakaupoissakin 80% on pakastealtaita, missä löytyy ranskalaisia ja muista pakastemuonia. Hedelmähyllyjä oli puol metrii.. Loput 20% taas sitten erilaisia sipsejä.
Kolmantena päivänä Cowenissa ei taaskaan tehty juuri mitää. Miinan kanssa vähän opiskeltiin ja loppupäivä sitten vaan katottiinkin leffoja.
Neljäntenä päivänä käytiin vielä uudestaan toisella puolella kaupunkia ja lähetiin pyöräilemään luontoon. Tosin, ei siellä mitään luontoa ollu vaikka olikin mainos upeista pyöräilyreiteistä luonnon keskellä. Ostettiin Fish&Chips kojusta ranskalaiset ja niistä riitti koko perheelle. Tuli oikeen ähky ja aika ällö olo ku ne oli niin rasvasia. En ymmärrä miten joku jaksaa syödä yksin + vielä se kala siihen.
Keskiviikkona sitten laitettiin vene kuntoon ja lähettiin Biskajan ylitykselle. 115 tuntia perille..
-Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti