![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtwqvaoHahpUsx7dEU6WtTGx3WVMjomkpSY6ZKhIwnmC9MIWaKuqZsShwIq24kALNgwsGV4yff0vJ1NGQgwxsEXXum6GxeoCDvKPALs4XDYZOjoykdrjIALcYqzxksZfcWvmT-6SkyenDh/s320/m_blogikuvat1Biskaja+141blogikuvat1.jpg)
![]() |
Miina keulassa delfiinien leikkiessä vierellä. (Huomatkaa Miinun hiusten takkupitoisuus.. Hehe) |
Ja sellasia melko pikkusia pullonokkadelfiinejä nähtiin joka päivä kymmenittäin. Ne on niin lumoavan ihania ku ne tulee leikkimään siihen meijän keiulaan. Kuultiin oikeen ku ne äänteli piippejä toisilleen ja ne teki meille hienot hyppyesityksetki.
Mietittin tossa että onkohan sitte vähän ajan kuluttua niin, että ku joku näkee delfiinin nii ei mitään erikoista reaktiota, koska niitä on ollu historiassa satoja.
Pari kertaa nähtiin kans sellasia isoja sysimustia pallopää delfiinejä. Ne oli vähän pelottaviaki. Isi oli tähystelly just merelle että näkyiskö jotain, ku oli kuullu takaaltaan sellasen sonnin tuhahduksen. Isi käänty ja siinä oliki ihan puolen metrin päässä sellanen pallopäädelfiini. Jopa isi vähän säikähti!
Kuulostaa tosi hienolta tuo valaiden ja delfiinien näkeminen. Toivottavasti ette tosiaan totu niiden näkemiseen liiaksi!
VastaaPoista-Riikka