Alussa ja lopussa tuulta oli liian vähän ja spinnullakin
etenimme vain vähän päälle 4 mailia tunnissa. Onneksi puolessa välissä matkaa
tuuli virkesi ja pääsimme vuorokaudessa 180nm.
Matkaahan Sao Miguelista La Corunaan oli 860nm.
Toisena päivänä vieheeseen tarttui huiman kaunis tonnikala.
Sen selkä kiilsi kaikkia sateenkaaren värejä, ja sen silmät olivat suhteettoman
suuret. Se oli arviolta 5 kg.
Aloin heti keittämään sushiriisiä ja alle kahdessa tunnissa päivällinen oli valmis. Kuinkahan moni on tehnyt susheja yhtä tuoreesta kalasta? Edes japanilaiset.
Torstaina akut alkoivat olla jo tyhjillään ja iskä käynnisti
moottorin ladatakseen niitä, -generaattorissa oli ilmennyt jotain ongelmia
muutama päivä aikasemmin, joten sitä voitu käyttää. Noh, kun Sami koitti
käynnistää moottorin, niin se vain sammu äkisti. Sami kokeili monta kertaa,
avas konepellin, kuunteli ja tutki, kunnes yks putki poksahti paikaltaan.
Kauhukuvat jo kiipes mieleen, kuinka joudutaan taas ajamaan
yötä päivää käsiohjauksella kun sähkö loppuu. Monen tunnin operaation jälkeen
Sami kuitenkin ihmeen kaupalla löys vian. Äänenvaimentimen välilevy oli paikoiltaan
ja tukkinut pakoputken niin, ettei vesi pääsyt ulos. Vian löydettyään Sami sai
sen helposti korjattua. Onneks!
Kävimme La Corunassa pari vuotta sitten, samalla reissulla
kun haimme tän nykyisen veneen Nizzasta. Matka oli ollut vain niin nopealla
aikataululla ja raskas, ettemme jaksaneet ottaa kaikkea irti kaupungista. Hyvät
muistot sieltä kuitenkin jäi, mielikuvana on mukava kaupunki. Toivotaan äitin kanssa kovasti, että siellä on
El Corte Ingles. Harmi vaan, että mulla on vain kaks päivää aikaa koluta sen
kaupungin kaupat.
-Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti