Veimme mummin ja papan syömään yhteen lemppariravintolaamme, jossa olimme käyneet vuotta aikaisemmin. Listan annokset olivat aina kahden-kolmen hengen annoksia, mutta emme tienneet sitä vielä viime vuonna ja ruokaa tuli aivan valtavasti.
Sanomme ravintolaa "Kielimiespaikaksi," sillä isännän vanha äiti oli kehunut poikansa osaavan kieliä ja pyysi tätä juttelemaan kanssamme. Mies ei todellisuudessa osannut puhua sanaakaan muuta kuin Portugalia.
Ravintolassa oli iso teranssi, jonka kattona oli viiniköynnöstä lehvineen ja rypäleterttyineen. Kielimies huomasi kuinka ihailimme terttuja, ja antoi maistiaisen. Kun äiti kehui niitä mahdottoman hyviksi, hän kurotti ottamaan kokonaisen tertun meille mukaan. Söimme ne hymysuin jälkiruoaksi kotimatkalla.
-Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti