perjantai 23. syyskuuta 2011

Tonnikala ja Menorca

Heräsin siihen ku isi kelas vapaa ja puhku ja puhisi ku höyryjuna. Tajusin heti ettei kyseessä ollu taas mahimahi, vaan joku ISO ja vahvempi. Ku menin kattoo niin kala oli jo niin lähellä , että se näky. JA SE OLI TONNIKALA! Taistelua tuli seuraamaan myös sen kalakaverit, vaikka eka uskoin että ne on haita, jotka on haistanu veren.
Piikki jolla iskin sen kiduksiin
Virvelin pää oli ihan vinossa ja isi sano että se pyrkii syvälle. Isi oli jo ihan väsyny ja just ja just jakso jatkaa. Ku saatiin se pinnalle, mulla oli valmiina kädessä naruilla kiinni sellanen kamala koukkupiikki. Iskin sillä kalaan minkä jaksoin, mut ei meinannu mennä sen paksun panssarin läpi.  Vasta kolmas kerta toden sanoin ja sain piikin iskettyy sen kurkkuun. Se osu just valtimoon ja näin ku veri oikeen purskahti. Se vuosi ja vuosi. Verta tuli kun härän kurkusta. Koko sitloora oli ihan veressä ja jopa puomissaki oli verta. Ku se hyyty, niin sitä oli monen sentin paksuisesti.

Oli ihan uskomaton tunne ku siinä sitloorassa sitten makas se 35-40 kilonen tonnikala. En ois kyllä ikinä uskonu että saatais sellanen ja vielä ylöski. Se näytti ihan tekokalalta ku se oli niin pyöree ja paksu pötkö. Ku silitti sitä niin se oli ihan kiitee ja kova, eikä sellanen pehmee kun kala yleensä. Annettiin sen nimeks Fatkid, koska se oli ihan lapsi 105cm pitkänä. Täyskasvuset on 2-3 metrisiä. Wikipediasta luettiin että yhet oli väsyttäny 63 tuntia putkeen sitä kalaa. Mut se oliki yli 300 kilonen.. Japanissa myytiin sellanen sinievätonnikala 300 000 eurolla.
Voittajafiilikset!!
Peratessa kaikki lähti supersiististi pois, ku yhtenä pakettina. Siihen ei menny ku muutama minuutti, mut palottelu oli isompi homma. Onneks oltiin seurattu miten ne hallissa oli sen tonnikalan palotellu. Lihaa vaan riitti ja riitti ja kun toinen puoli kalasta oli tehty, niin astia piti vaihtaa. Iskä laski että kalan arvo ois ollu 600-800 euroa. Suomessa tonnikala maksaa Stockmannilla 40e/kg.

Arvatkaas mitä me syödään huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomenna ja yliyli huomenna..ja kolmen viikon päästä? Tonnikalapihvi, tonnikalapiiras, tonnikalasoossi, tonnikalasalaatti, Kreikkalainen tonnikalasalaatti, tonnikalamuhennos, tonnikalapasta, tonnikalasushi, tonnikalavarras, paneroitu tonnikala, keitetty tonnikala, tonnikalakeitto, tonnikalaleipä, tonnikalaa riisillä, tonnikalalaatikko, grillattua tonnikalaa, tonnikala kuutioita, tonnikala siipaileita, tonnikalahampurilainen, tonnikalatikkuja, tonnikalapitsa, tonnikalalämppäri, tonnikala, tonnikalakastiketta, piripiri tonnikalaa, tonnikalapullia, tonnikalapaellaa, tonnikalapataa, tonnikalalasagnea..





                     
Menorcan autio hiekkaranta
Patikoitiin vuorelle
Äiti iloisena nakupellenä 
Loppumatka Menorcalle meni erittäin hyvillä mielillä.  Makasin kumiveneessä patja- ja tyynykasassa ja otin aurinkoa. Miinaki liitty mukaan ja kuunneltiin yhessä mun puhelimesta musiikkia. 
Niin söpöä ku Miina on oppinu jotain englannin sanoja ja lauseita kuten ”Happy Birthday” ja ”Good Morning” mun soittamista biiseistä ja osaa käyttää niitä. Joskus kuulen ku se laulelee Amy Winehousea tai Nina Simonea. :D
Houkuttelevan näkönen luonto, johon ei voinu mennä koska se oli sotilasaluetta

-Meeri

torstai 22. syyskuuta 2011

Barcelona 16.-22.9




Viikon kaupunkiloma Barcelonassa oli ihana. Siellä olis voinu viettää vielä monta viikkoa lisää ilman, että ei ois ollu tekemistä. Kauppakeskuksia ja kauppoja on tsiljoonia ja nähtävyyksiä ja museoita satoja. Lisäksi on rantsuja, puistoja, kirkkoja, tapahtumia, köysiratoja, aukioita, gallerioita, toreja, halleja, teattereita ja esityksiä. Joka ilta satamaan kuului livemusiikkia. Barcelonassa ei yksinkertaisesti voi olla tylsää.
 Ekat kaks yötä oltiin Barcelonan kakkos- satamassa. Siitä oli pyörillä semmonen 15 minuutin matka La Ramblalle. Matkalla oli kymmeniä ravintoloiden sisäänheittäjiä (äiti jo hermostu 3. kohalla), yöklubeja jotka alko asettelee pöytiä ja tuoleja vasta puolenyönaikaan ja eläviä patsaita.



Pähkinöitä
Erikoishedelmä numero 2. Mä veikkasin et toi ois sisältä vaaleenpunanen, Miina et se on keltanen, äiti et valkonen ja iskä vihreeks. Oikea vastaus oli valkonen ja siinä oli isoja mustia siemenii. Maistu jotenki karvaalta päärynän ja miedosti hunajamelonilta.
                 Mausteita                        Serranon kinkkuja ja juustoja

Käsityökojuja
Ihana ku hunajissa oli sisällä pala kennoa

Vaunu millä matkattiin ylös
 Toisena päivänä meijän oli tarkotus mennä Mirón museoon, mutta toisin kävi. Ekaks harhailtiin pyörillä pitkään ettien metroa, jolla pääsee ylös vuorelle. Isi itsepäisesti halus löytää sen, mutta ku alko sataa nii kysyttiin neuvoa. Metromatkan jälkeen mentiin itsestään selvästi kaikkien mukana köysirataan, joka meni ylös huipulle. Äiti kuulemma muisti 10- vuotta taaksepäin, että siitä piti mennä. Jouduttiinkin jonnekki linnakkeeseen ja sen lisäks alko sataa oikeen kunnolla. Ja kaikilla oli tietty vaan t-paidat ja shortsit.  Hienot maisemat ja elämys se oli sielläki käydä, Miina varsinkin tykkäs mennä sillä köysiradalla.
Takasin alas tultua katottiin ihan kartasta minne pitää mennä. Ja museo olikin ihan metron lähellä ja juostiin sinne koko ajan yltyvältä rankkasateelta suojaan. Mutta suojaan ei päästykään, koska museo oli kiinni! :D Piti vielä pyöräillä 15 minuuttia ja oltiin ihan läpimärkiä ku päästiin vihdoin kotiin.


 Linnake, jonne seikkailtiin Mirón museon sijaan

Mun Mirón  lasit!! 
Tiistaina lähettiin pyörillä aikasin liikkeelle ja kun tiedettiin reitti jo ihan silmät kiinni, niin seuraava pysähdys oli metrolla. Metrostakin osattiin kävellä tällä kertaa suoraan Joan Mirón- museolle. Sisäänpääsy meiltä neljältä oli 24€. Mä dikkasin tosi paljon siitä taiteesta, se on jotenkin niin eläväistä ja sykähdyttävää. Ne värit on niin vahvoja ja tarinaa kertovia. Mirónin taide on sellasta helppoa, että Miinakin näkee siinä tarinaa. Yhessä teoksessa oli Miinan mukaan Paavo Pesusieni.
En sais muistaa, mut äiti ja isi osti mulle joululahjaks museokaupasta sikamageet Mirón taidelasit, joita oon himoinnu jo pitkään äitin ja isin lasikaapista. Ne osti ne 10- vuotta sitten ku olivat kahestaan Barcelonassa. Nyt sain omat! 







Keskiviikkona käytiin sataman viereisessä olevassa Catalonian- museossa. Se oli yllättävän mielenkiintonen, ku siellä oli esimerkkeinä keittiö 1930-luvulta, 50- lukunen luokkahuone, 70-lukunen baari. Sitte oli kans vanhanaikanen auto ja veturi.



Barcelonalle annettiin kaikki arvosanaks 10 ja aijon ehdottomasti palata vielä monta kertaa!


-Meeri

torstai 15. syyskuuta 2011

Ibiza & Formentera 10.-15.9


Oioioioioi. Ibizan ja Formenteran luonnonsatamat on niin ihania. Vesi on ihan kristallin kirkasta ja elämä pinnan alla vilkasta.
 Ostettiin kalakaupasta sellanen vihkonen jossa on tän alueen kaloja, nisäkkäitä, meduusoja ja merikasveja. Aina ku tullaan snorklaamasta nii katotaan siitä vihosta mitä lajeja tällä kertaa nähtiin.
Miina sai 8- vuotis lahjaks vedenalasen kameran ja nyt sitä on alettu käyttää. Yllättävän makeita kuvia sillä sai! 


Yks ihanimpia ravintoloita, mis ollaan ikinä käyty, koska seinät oli auki merelle, joka oli ihan parin metrin päässä!



Luonnonsatama Ibizalla, jossa snorklattii laguuneissa ja luolissa.
Kumiveneellä pari sataa metriä milksheikeille ja nettailemaan.


Meijän vene taustalla keskimmäisenä





 Mahi mahi muutti mageesti värii! Iskä teki hyvän uunikalan tuoreen inkiväärin, valkosipulin ja oliiviöljyn kera.



Toinen luonnonsatama, jossa yövyttiin
Maavyöry tuhonnu taloja..
Unelmatalo mielettömin näkymin ja puutarhoineen jyrkänteen reunalla
Oltiin tollasten "pikkuveneitten" seassa