14.-26.5 Bermuda-Azorit

Goodbye Bermuda! Kuvan keskellä näkyy muuten punainen talo, jossa asuvat suomea fanittava pariskunta. Kun kävimme visiitillä, niin juomat tarjoiltiin iittalan ja marimekon laseista.  

Matka Azoreille meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. 11 ja 1/2 päivää vaan on aina rasittavan pitkä. Alkumatka meni vallan mainiosti 20 solmun sivutuulessa. Maininkeja tosin oli, mutta niihin tottui kolmen päivän jälkeen.

Delfiinit tulivat tervehtimään lähes joka päivä, mutta valaita ei näkynyt. Monesti syvyysmittari näytti yllättäen 47,7 metriä tai vastaavaa, joten voi olla, että alta meni jokin isompikin?

Puolimatkassa tuuli yltyi 35 solmuun, mikä oli jo hiukkasen liikaa. Kuulostaa vähältä, kun se on vain 17,5m/s, mutta Atlantilla se tuntuu reilummalta. Yhtenä yönä tuuli pyöri niin, että meinas tulla vahinkojiippi. Tuulimittarit näyttivät sillon puuskissa jopa 60 solmua! Onneksi olimme ripeitä ja onnistuimme välttämään vahingot.

Lippu riekaloitui myräkässä

Viimeisinä päivinä oli tyyntä, tuuli oli vain 5-10 solmua ja lilluimme spinnun kanssa. Viimisenä päivänä tuuli taas virkosi ja pääsimme hyvää vauhtia perille asti.

Valitettavasti satama oli niin täys, ettemme päässeet laituriin, mutta laskimme ankkurin aallonmurtajan sisäpuolelle.

On ihanaa olla taas maissa ja vieläpä Euroopassa. Jos tuulet sallii, lähdemme noin viikon kuluttua Espanjaan. Sitä ootamme suuresti, sillä suunnitelmien mukaan Liina tulee tervehtimään meitä.

Paikka näyttää tosi mielenkiintosilta. On kauniita, vanhanaikaisia taloja ja vihreitä kumpuavia peltoja. Ilma on vaan kylmä ja sumuinen, ihan kunnon releet piti laittaa päälle ja ettiä kaapin perukoilta kengätkin. Nyt pikku päikkärit, sitten kahvia naamariin ja eikun tutustumaan uuteen kaupunkiin! Miinalle on luvattu lelu, ja mulle hajuvesi, harmi vaan että on lauantai ja kaupat saattaa olla kiinni.


-Meeri

St George, Bermuda

Bermudan kaduista tuli vahvasti mieleen Visbyy.

Yhessä kaupassa oli Flee niminen poikakissa, joka kuulema rakastaa lapsia. Miinan tullessa se alko heti kehräämään ja nuolemaan Miinan käsiä. 

Meijän botski tos heti ekana kuvan keskellä

Kana ja kaheksan tipuu

Kaktuksen kukka

Vinsseissä on stanssattuna veneen nimi " Dorade" ja vuosi 1929. Vene on Olin Stephensin suunnittelema. 

Tästä veneestä doradot (kuvan keskellä olevat torvelot, mistä ilma kulkee) ovat saaneet nimensä

Todella kaunis muodoltaan ja oman aikansa nopein vene. Veneen miehistölle järjestettiin  New Yorkissa paperisilppuparaati Atlantin ylityskilpailun ylivoimaisen voiton kunniaksi  vuonna 1930. 

Kärsimyskukka

Kaunis, vanha 1700-luvun hautausmaa 

Miina tapasi koulu pihalla 7 ja 9 vuotiaat sisarukset

Bermuda on täynnä kauniita taloja

Keskiviikkona käytiin Aquarium&Zoo:ssa. Puisto oli tosi kaunis ja meren äärellä.

Merisiilejä ja -makkaroita sai koskea

Jokainen joka kulkee tämän huoltoalueen läpi syötetään alligatorille.

Ensin etsittiin pienestä lammikosta jonkun pienen alligaattorin silmää, kunnes iskä huomas tän kolme metrisen jättiläisen makailemassa auringossa. 

Tämä herra on 200kg ja 90v. vanha

Pikku kenguru

Miina teki mulle just pallon katoamis taikatempun

Purje on nyt korjattu purjemaakarilla ja Sami on saanut autopilotinkin vaihdettua. Lähdemme maanantai aamuna, sääennusteet näyttävät nyt hyvältä. Matka kestänee noin kaksi viikkoa.

-Meeri