Atlantin ylitys 20.11-7.12.2011

Yllättävää kyllä, päivät vaan vierivät istuen sitloorassa auringon paisteessa ja jutellen niitä näitä. Kuunneltiin levyjä ja herkuteltiin. Virveli oli usein vedessä ja saatiinkin matkan aikana 4 kultamakrillia (=mahimahi).  

Illalla katottiin yleensä Hercule Poirtottia, Pride&Predudiceä tai muita leffoja ja syötiin popparia tai kakkuja mitä tehtiin aina sillon tällön Miinan kans.

Äiti ompeli mun tekemän tyynyn loppuun

 Miina viihdytti meitä välillä tanssi- ja lauluesityksillä 

Miina luki päivät pitkät akkareita ja käytti varpaita apuna sivun vaihtamiseen

Sekasorto vallitsi, kun aina keikullaan tavarat tippu hyllyistä eikä järjestykstä jaksanut pitää yllä

Iskä tykkäs kalastella ja saatiinkin
monta mahimahia

Miina saattoi viettää tuntikauseja vaan
tähyillen lentokaloja ja lintuja

Ensimmäiset viis päivää oli ehkä vaikeimmat, kun mulle ja Miinalle tuli vielä huono olo eikä oltu totuttu vielä keikuntaan ja siinä nukkumiseen. Välillä kyllä ärsytti ihan kauheesti ku oli väsynyt ja halus nukkua, mutta tuntu kun ois ollu linkouksessa. Miten siinä sitte saa unta? Mutta kyllä siihen lopulta tottu, niin kuin kaikkiin muihinki erityis sääntöihi, joita oli muun muassa veden ja sähkön säästäminen.

Miina onnellisena kelaamassa virveliä

Koska ei ollut spinnua, niin mentiin
sitten "butterflyy"- tyylillä!

Sateenkaarikin oli kuin ihme
tylsässä aamuvuorossa

Vahtivuorot menivät rauhallisina öinä niin, että iskä on illasta puol kahteen, sitten tulin minä siitä puol neljään ja herätin äitin. Äiti oli puol neljästä neljä tuntii eteenpäin ja herätti sitten iskän. 
 Vahtivuorossa istuskelen ulkona ja kattelen tähtiä samalla kun kuuntelen musiikkii, luen lehtiä tai kirjotan lokikirjaa. Siinä samalla vahdin muita veneitä ja että purjeet on hyvin. Tykkään yleensä olla vuorossa, kun uniki maittaa sen jälkeen ihanasti.


Meillä oli kuitenkin paljon squellssejä, eli äkkinäisiä kovia puuskia, joissa tuulen suunta vaihtuu täysin. Silloin täytyy osata toimia; säätää tai ottaa purjeita pois tai vaihtaa kurssia. Äiti ei halunnu jättää mua sellaseen yöhön yksin, joten rauhattomina öinä en ollut tuntiakaan vahdissa -vasta aamulla, jota inhoan ylikaiken!

  

Mitä lähemmäs Karibiaa tultiin, sitä kuumempi oli. Jos voin jätti hetkeksikään pöydälle, se oli pian sulanu. Aurinkorasvat ja kaikki oli muuttunu ihan litkuksi. Parina päivänä aallot oli pienempiä, joten päästiin pulahtamaan. Vesi oli 27 °C asteista, ihan kylpyvettä. 


Yhtenä päivänä, kun olin ottanut aurinkoo ja heräsin seuraavana aamuna, nii kauhukseni huomasin, että mun toiselle puolelle nenää oli tullu pieniä vesikelloja. Ne onneks parani jo seuraavana päivänä, mutta siitä sain opetuksen kuinka voimakas aurinko täällä on.

Uiminen oli kyllä päivän kohokohta!

Kolumbuksen mukaan tuoreen näköinen meriruoho oli varma maan merkki! 
Meriruohotukkoja alko näkymään puolen välin jälkeen.

Suula, joka saalistaa kaloja veteen syöksymällä kovalla vauhdilla

Lentokala liiti puoliksi kuvaan

Itsenäisyyspäivänä äiti ja isi söivät aamupalaksi ruisleipää joulukinkulla ja sinapilla. Juomaksi oli tietenkin olutta.

Kauniin vihreä, mutta limainen kala, joka heitettiin pois, sillä se saattoi olla myrkyllinen

Satamaan oli kyllä mahtava fiilis tulla!

Maaliviiva ylitettiin keskiviikko-torstai välisenä yönä 7.12 3:30 UTC aikaa. Kaikista saapuneista olimme 84. Konetunteja meillä

 kertyi lopussa olevan tyvenen takia vähän päälle 30, mikä oli kuitenkin keskimäärin vähemmän kuin muilla. Reittimme oli ollut selvästi pohjoisempi kuin valtaosalla ja meille tyven oli tullut vuorokautta myöhemmin. 

Sijoitukset:

21.11    88.

23.11    33.

27.11    55.

29.11   51.

1.12    43.

3.12    34.

4.12    30.

5.12    32.

-Meeri